Täystyrmäys ensimmäisessä erässä – blogini kääntyi minua vastaan.
Täystyrmäys – oma blogini vesitti omat mahdollisuuteni.
Sain tekstiviestin eräältä toimittajalta. Hän oli saanut vinkin meikäläisestä ja kiinnostunut tekemään juttua erääseen naistenlehteen.
WAU!
Kuulosti upealta mahdollisuudelta päästä kertomaan itselle tärkeistä asioista.
Ajattelin miten hienoa on, että omilla kokemuksillani voisin auttaa muita laajemmassa mittakaavassa.
Mutta.
Seuraavana päivänä sain uuden tekstiviestin:
Hei Virpi. Pahoitteluni, etten voikaan haastatella sinua. Löysin netistä blogisi ja Lupausten Portaat. X toivoo haastateltavaa, joka ei ole esillä muissa medioissa.”
Mitä vuorokauden aikana oli tapahtunut??
Toimittaja oli syöttänyt Googleen meikäläisen.
Oma blogini ja yritykseni vesittivät omat mahdollisuuteni.
Täystyrmäys ensimmäisessä erässä.
En voi auttaa muita.
Oma työni esti minua auttamasta muita, vaikka oma työni on juurikin muiden auttamista.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että joko taas. Tämä ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta.
Toinen ajatukseni oli, että tämä on oikeastaan aika ristiriitaista.
Ristiriitaista sen takia, että yleensä haastateltavat ihmiset ovat esillä oikeastaan vähän kaikissa medioissa.
Mutta tällainen ”tavallinen tallaaja” ei voi tehdä mitään, mikä vähänkään liittyy johonkin mediaan.
Ja meikäläisen kohdalla kyse on omasta työstä ja blogista.
Asia harmitti ehkä hetken.
Mutta miettiminen tai asiasta märehtiminen ei olisi auttanut, joten…
Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä asiat oikeasti vaikuttavat taustalla.
Todennäköisesti en ole ainoa täystyrmätty blogin kirjoittaja, joten lähdin miettimään asiaa tätä kautta.
Lue myös tämä: Miksi ei kannata jäädä jumiin negatiiviseen ajatukseen.
Mitkä ovat tavallisen tallaajan mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin valtamediassa?
Aika huonot.
Mutta miksi?
Ensimmäiseksi mieleen nousee raha.
Tavallisen tallaajan jutut eivät myy, joten mikä voisi olla syynä?
Voisiko kyse olla siitä, että juttu valtakunnallisessa naistenlehdessä saattaisi nostaa pienen yrityksen tunnettuutta?
Mutta miten se sen tekee, jos jutussa ei sanallakaan edes mainittaisi haastateltavan yritystä?
No, Google kertoo.
Näin toimittajakin löysi meikäläisen blogin ja samassa hetkessä tapahtui täystyrmäys.
Yritykseni ja blogini olivat se punainen vaate. Blogini saattaisi saada lukijoita.
Ja vaikka ihmiset saavat apua blogini kautta, niin vaarana voi olla, että saattaisin saada ehkä jonkun uuden asiakkaankin.
Kuka tietää.
Ehkä olen väärässä tässä asiassa.
Tai sitten en.
Lopputulos oli kuitenkin se, etten olisi koskaan saanut kirjoittaa blogia.
Se tarkoittaa sitä, että kaikki useamman vuoden aikana tehty työ ihmisten auttamiseksi kääntyi minua itseäni vastaan.
Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että ainoastaan sellaisilla ihmisillä on mahdollisuus, ketkä ovat toisen yrityksen palkkalistoilla.
Tai esimerkiksi työttömänä.
Mutta missään tekemisissä ei saa olla muun median kanssa.
Ei siis missään.
Nykyaikana se on aika vaikea yhtälö, kun on facea, instaa, tiktokkia, pinterestiä, twitteriä, blogeja ja monia monia muita.
Ellen…
Ellen tekisi jotain sellaista, joka ylittäisi uutiskynnyksen.
Entäpä jos tekisin jotain sellaista, joka nostaisi tunnettuuden sille tasolle, että naistenlehdet suorastaan kilpaa haluaisivat haastatella minua?
Ehkä jonkun ruumiinosan paljastus?
Ehkä kolmiodraama julkisuuden henkilön kanssa?
Ehkä osallistuminen tositv-sarjaan?
Tai ehkä joku muu?
Mikään edellä olevista ei ole kuitenkaan meikäläisen juttu.
Joten jatkan blogini kirjoittamista ja itselleni tärkeiden aiheiden kertomista niiden kanavien kautta, jotka sen mahdollistavat.
Rakkaudella
Virpi
