fbpx

Taistelu ylimääräisiä kiloja vastaan voi viedä pahasti metsään.

Ystäväni totesi yhtenä aamuna, että hänen elämänsä on ollut yhtä laihduttamista. Keskustelumme liittyi yhteiseen järkyttävään kokemukseemme laihduttamisen karikkoisessa maailmassa. Laihduttaminen on ollut molempien matkassa lähes koko aikuisikämme ja taistelu ylimääräisiä kiloja vastaan vei meidät pahasti metsään.

Olin tilanteessa, jossa paino oli noussut, eikä olo ollut mitenkään hyvä. Yritin syödä vähemmän, jotta olisin laihtunut. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Tai oikeastaan tapahtui, paino lähti ihan väärään suuntaan, nimittäin ylöspäin. 

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja suunnata kuntosalille saadakseni suunnan muuttumaan. ”Tervetuloa hyvinvoiva keho ja tyytyväisyys itseäni kohtaan”, ajattelin. Kumpaakaan ei kuitenkaan kuulunut, vaikka yritin ja yritin. Sekä hyvinvoiva keho, että tyytyväisyys loistivat edelleen poissaolollaan.  

Kun mitään kaivattuja tuloksia ei alkanut näkymään, piti miettiä jälleen muita vaihtoehtoja. Yhtenä iltana salilla käydessäni katseeni osui seinällä olevaan ilmoitukseen, joka oli ratkaisu pulmaani. Salilla oli alkamassa painonpudotuskurssi, joten taistelut ylimääräisiä kiloja vastaan olisivat kohta taakse jäänyttä elämää.

10 viikon päästä kaikki ongelmani ja ylimääräiset kilot olisivat pelkkää historian havinaa.  Kuinka väärässä voikaan pieni ihminen olla.

Tuoko kurssi kaivattuja tuloksia?

Aika tutut ajatukset pyörivät mielessäni. ”Olisiko kurssi sellainen, jonka kautta saisin kauan kaipaamiani tuloksia?”Uskallanko edes lähteä mukaan?”Mitä jos en kuitenkaan onnistu?”, ”Jaksanko treenata?, ”Mitä jos minulla on koko ajan nälkä?”

Tyytymättömyys omaa kehoa kohtaan vei voiton ja jännityksen perhoset vatsanpohjassa lepattaen uskaltauduin kurssin infotilaisuuteen. Siellä tapasin ystäväni ensimmäisen kerran. Jotenkin ajauduimme istumaan vierekkäin, kohtalotoverit. Molemmat olimme hakemassa apua laihduttamisen kierteeseen ja painonhallinnan haasteisiin. Molemmilla oli toivo siitä, että nyt on apua tulossa. 

Tuosta hetkestä alkoi yhteinen koettelemuksemme, jota ihmettelemme vielä tänäkin päivänä, vuosia myöhemmin.

Infotilaisuudessa meille luvattiin taivaat ja maat. Viimeisellä kerralla olisi luvassa ruokaa notkuva päättäjäispöytä huikean urakkamme kunniaksi. Toisin sanoen 10 viikon rutistusta juhlittaisiin syömällä hyvin, jopa mahdolliset ruokarajoitteet merkittiin ylös. Odotimme tuota hetkeä jo valmiiksi nälkäisinä ja innolla.

Taistelu ylimääräisiä kiloja vastaan alkakoon.

Seuraavat 10 viikkoa treenasimme viimeisillä voimillamme vatsahappojen noustessa suuhun. Raahauduimme ohjelman mukaisesti säännöllisesti treenipaikalle jo valmiiksi väsyneinä ja pelon sekaisin tuntein. Väsyneinä, sillä energiaa ei riittänyt juuri mihinkään ja pelon sekaisin tuntein omasta kuntotasosta. Mitä jos en jaksa, en pysty tai ei onnistu. Ja usein en jaksanut, en pystynyt, enkä onnistunut.

Ymmärrän hyvin, että kurssin vetäjällä oli vaikeuksia pysyä asiallisena, kun ryhmäläisten voimat loppuivat. Yritä siinä sitten saada tekemään vielä lisää toistoja ja porukka motivoitumaan, kun ne on ihan rapakunnossa. 

Itse ainakin olin, ainakin jos mietitään treenin sisältöä ja sen kestoa. Oikeasti pelkäsin jo treenin alussa miten jaksaisin, sillä ne eivät olleet ihan helpoimmasta päästä. Vetäjän oli myös vaikea pysyä asiallisena ja hermostumatta, kun porukka halusi lisää tietoa ruokavalio-ohjeisiin tai kokemiinsa asioihin liittyen. Asioihin, joihin hänellä tuon kurssin vetäjänä ei ollut kuitenkaan antaa vastauksia.

Miksi en antanut periksi tuossa hetkessä?

Laihduttaminen ei ollut asia, josta annetaan periksi.

Nyt saatat ajatella, että miksi en yksinkertaisesti jättänyt menemättä treeneihin. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Kurssi ei ollut ilmainen. Se ei ollut halpa, vaan se oli kaikkea muuta. En myöskään halunnut antaa periksi, kun olin kerran lähtenyt mukaan. Ja olihan taustalla kuitenkin haave hyvinvoivasta ja hoikemmasta kehosta ilman jatkuvaa jojoilua painon kanssa.

Nyt jälkiviisaana voisi todeta, että kurssin keskeyttäminen olisi ollut enemmän kuin järkevää.

Miksi olisi ollut järkevää keskeyttää kurssi?

Se olisi ollut järkevää. Olisi ollut järkevää unohtaa koko laihduttaminen.

Ensimmäiseksi nostan esille kurssiin sisältyvän ruokavalion, jota nyt vuosia myöhemmin katson kauhulla. Ruokavalio oli aneeminen. Se oli kaikkea muuta, kuin mitä sen olisi pitänyt olla. Eikä asiaa auta, että siirryttiin varsin yksipuolisesta kuntoilusta hurjaan rääkkiin 10 viikon ajaksi. Eikä se, että treenaaminen tehtiin omaan kuntotasoon verrattuna aivan liian kovaa. 

Ruokavalio sisälsi niin vähän energiaa, ettei ihme, jos kehon lisäksi myös ajatustoiminta kärsi. Treeneissä silmissä sumeni ja elimistö voi entistä huonommin. Tuon kokeilun lopputuloksena elimistö oli entistä väsyneempi ja entistä alttiimpi jojoilulle. Sen lisäksi se oli entistä rasittuneempi. Siitä kertoivat myös erilaiset rasitusvammat ja ongelmat, jotka seurasivat pitkälle tulevaisuuteen.

Kannattaako ottaa mallia sellaisesta, joka ei ole hyvää omalle hyvinvoinnille?

Muistellessani tuota aikaa, nousee mieleeni vahvasti kuva amerikkalaisesta tv-ohjelmasta, jossa kilpailijat laitetaan kestävyytensä äärirajoille. Ainoa asia mikä merkitsee, on pudotetut kilot. 

Meillä oli vastaava meno ja meininki, kuitenkin ilman asiallista seurantaa tai tietoa siitä, mitä vaikutuksia koko kurssilla on osallistujien kehoon ja mieleen. Kun mietin tarkemmin tuota 10 viikon rupeamaa, loistivat muutamat erittäin tärkeät asiat poissaolollaan;

  1. Terveys edellä meneminen.
  2. Lähtötilanteen kartoitus.
  3. Seuranta. 

Matkamme oli kaikkea muuta, kuin terveys edellä menemistä. Treenit ja ruokavalio olivat kaikille samanlaiset, vaikka jokaisella oli erilainen lähtötilanne niin painon, kuin myös kunnon osalta. Puhumattakaan historiasta painonhallinnan haasteiden ja mahdollisen jojoilun kanssa.

Ei kannata ajaa karhua ulos pesästään ja nyt karhua tökittiin oikein urakalla esiin.

Entä seuranta? Tässä en tarkoita pudotettujen kilojen määrää, sillä sitä toki seurattiin viikoittain. Muiden asioiden seuranta loisti poissaolollaan.

Ja muuten se notkuva päättäjäispöytä kurssin jälkeen oli pelkästään sipsejä ja limpparia. Että sellainen kurssi.

Mikä on tärkein asia, kun kyseessä on laihduttaminen?

Ja nyt pääsen kiinni itse asiaan eli siihen kuinka tärkeää on mennä oma terveys ja hyvinvointi edellä.

On kyse sitten treenaamisesta, ruokavaliokokeiluista, laihduttamisesta tai muusta hyvinvointiin liittyvästä asiasta, on aina ajateltava omaa hyvinvointia, muutoin mennään persus edellä puuhun.

Jos lähtötilannetta ei kartoiteta, voi käydä juuri kuten tässä kävi. Aikaisemmin painonhallinnan kanssa kamppaileva sai ainoastaan tuulta purjeisiinsa, koska ensin elimistöä pidettiin säästökuurilla ja treenattiin suu vaahdossa ja tietyn ajan kuluttua homma lopetettiin kuin seinään.

Kun kurssi oli ohi, alkoi elimistö ottamaan kaiken takaisin. Se tapahtui ja vielä korkojen kanssa, joten olimme jälleen lähtötilanteessa tai oikeastaan vielä vähän kauempana siitä.

Yhteenveto kokemuksesta on se, että tällainen eteneminen ei auta pois jojoilun kierteestä. Voisin jopa sanoa, että elimistö laittaa käyntiin kovemmat kierrokset. Elimistö joutuu kierteeseen, josta myös oma irrottautuminen vei monta vuotta.

Opetteletko asioita kantapään kautta?

Kantapään kautta oppiminen on tehokasta, mutta se on rankkaa. Onneksi meidän kaikkien ei tarvitse sitä tehdä. Voi nimittäin ottaa oppia muiden kokemuksista ja tekemistä virheistä.

Se, että rääkkää elimistöä ylikierroksilla ja panttaa syömistä tietyn aikaa, ei välttämättä johda hyviin tuloksiin. Se ei toiminut omalla kohdallani, eikä se todennäköisesti toimi sinullakaan. Itseltäni meni kuitenkin vuosia, kunnes tajusin mistä oikeastaan on kyse.

Jokainen tietää, että ihminen laihtuu, jos hän kuluttaa enemmän kuin mitä hän syö. Hyvin yksinkertaista, mutta käytännössä ei välttämättä niin yksinkertaista. Jos se olisi näin yksinkertaista käytännön elämässä, ei meillä kenelläkään olisi ongelmia painonhallinnan kanssa.

Olisin voinut käyttää tuon 10 viikkoa etenemällä toisella tavalla. Lopputulos olisi ollut elimistöni kannalta huomattavasti parempi.

Jokaisesta asiasta löytyy myös jotain positiivista, niin tästäkin. On kuitenkin yksi asia, jota vailla olisin, mikäli en olisi mennyt kurssille. Todennäköisesti en olisi kohdannut ystävääni.

Takaisin muutokseen…..

Vaikka luulin, että kyse on painosta, niin olin hakoteillä. Luulin, että laihduttaminen ratkaisee kaikki ongelmat. Asia ei ollut lainkaan niin.

Lue tästä: Miksi epäröit silloin, kun olisi toiminnan aika?

Rakkaudella
~ Virpi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

>