fbpx

Miltä tuntuu, kun paluuta entiseen ei ole?

Lääkäri lupasi soittaa juuri tuona päivänä, mikäli kokeissa olisi jotakin poikkeavaa. Puhelimen näytössä vilkkuva soitto tuntemattomasta numerosta ei tiennyt hyvää, elämäni oli muuttumassa lopullisesti. Se tarkoittaa, ettei paluuta entiseen ei ole.

Olin jo pidemmän aikaa aavistanut, ettei kaikki ole ihan niin kuin pitäisi. Nyt tuo mielessä pyörinyt aavistus oli käymässä toteen. 

Olin kärsinyt erilaisista vatsa- ja suolistovaivoista niin kauan kuin muistan, eivätkä eri ruokavaliokokeilut tuoneet helpotusta olotilaani. Eivät ainakaan kovin pitkäksi aikaa.

En oikein enää itsekään tiennyt mikä sai elimistöni sekaisin. Tiesin kuitenkin sen, ettei kaikki ollut kohdallaan.

Jotakin oli pielessä.

Mutta siltikin viikko aiemmin lääkärin vastaanotolla tuntui, että vika olisi enemmän ollut omien korvieni välissä.

Jopa omissa korvissani oireeni kuulostivat vähän oudoilta, joten ei ihme, että lääkärillä oli omat epäilynsä.

Ja olinhan puhunut niistä jo useampaan otteeseen vuosikausien ajan. Ehkä ainoastaan höpötän lämpimikseni.

Omituisia oireita oli kuitenkin niin paljon, ettei niistä saanut suoraan kiinni, mikä meikäläistä oikein vaivasi. Ja siksi varmaan lääkärikin mietti, että vaivaako meikäläistä oikeastaan yhtään mikään. 

Istuessani lääkäriä vastapäätä ja kuvaillessani oireitani minulla oli koko ajan tunne, että jouduin vähän kuin väkisin lääkärin lähettämään minut tarkempiin tutkimuksiin.

Olisiko kaikki turhaa? Olenko ainoastaan turha kulu muutenkin ylikuormittuneessa sairaanhoidossa?

Mitä jos oireet olisivatkin pelkästään korvieni välissä?

Tajusin kuitenkin tuossa hetkessä yhden tärkeän asian. Sen, kuin tärkeää on pitää omia puoliaan. Varsinkin silloin, kun tunnet jossakin sisälläsi, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi.

Eikä tämä koske pelkästään terveyttä, vaan myös kaikkia muitakin asioita elämässä.

Kuka pitää puoliasi, jos et sinä itse?

  • Mitä jos olisin antanut periksi istuessani vastaanotolla viikkoa aiemmin, kun lääkäri kertoi kaikkien otettujen kokeiden olevan normaaleja. Niistä ei löytynyt syytä siihen, miksi olin edes lääkärissä.
  • Mitä jos olisin jättänyt asian siihen sen takia, että kaikki tulokset olivat kauniisti viitearvojen sisällä? Vaikka se tiesi edelleen outoja kipuja ja vatsankouristuksia.  
  • Mitä jos olisin antanut periksi tuossa hetkessä ja uskonut itsekin sen, että ainoastaan kuvittelen kaiken? Ehkäpä elämän pitääkin olla juuri tällaista, kipuista ja epämiellyttävää. Ehkä se on ihan normaalia.

Tilanne oli kuitenkin ihan jotain muuta kuin normaalia ja tuo soitto muutti kaiken. Paluuta entiseen ei ole.

Tuo soitto muutti lopullisesti koko elämäni.

Vaikka olin asiaa itsekin epäillyt jo pidemmän aikaa, en kuitenkaan tiennyt miten kovaa kamppailua elimistöni oikeasti käy itseään vastaan.

Lääkäri kertoi yllättyneenä, että meikäisen raja-arvot huitelee missä sattuu. Asia tuli yllätyksenä lääkärille, mutta ei meikäläiselle.

Mitään epäselvyyttä ei enää ole siitä, mikä aiheuttaa meikäläisen oudot vaivat. Syy oli vihdoin löytynyt ja tuolle syylle löytyi nimi.

Keliakia.

Meikäläisen elämä muuttui tuossa hetkessä.

Paluuta entiseen ei ole. Se kuulostaa karulta ja lohduttomalta ja sitä se osittain onkin.

Lohduttavaa asiassa on kuitenkin se, että voin auttaa elimistöäni ruokavaliolla. Se voi kuulostaa helpolta, mutta käytännössä ei se ihan niin helppoa kuitenkaan ole.

Saatat tietää omasta kokemuksesta minkälaista on noudattaa normaalista poikkeavaa ruokavaliota pidemmän ajan. Alku on helppoa kuin heinänteko, mutta jossakin hetkessä alkaa kaivata paluuta entiseen.

Meikäläisen kohdalla (ja monen muunkin) paluu entiseen ei ole kuitenkaan enää mahdollista.

Erilaista kaikkiin aiempiin ruokavaliokokeiluihin (ja niitä on paljon) on se, että nyt ei ole enää kyse mistään ruokavaliokokeilusta tai halusta laihduttaa jonkun ruokavalion mukaan.

Kyse on terveydestä ja koko loppuelämästä.

Keliakia on sairaus ja nyt kyseessä on sairauden hoito, johon tarvitaan erittäin tarkkaa ruokavaliota. 

Ja se on koko loppuelämän hommaa halusi tai ei.

Enää ei ole kyse halusta kokeilla gluteenittomia tuotteita tai valita gluteenitonta ainoastaan siksi, että se on jotenkin trendikästä. Olen myös itse ajatellut joskus näin, mutta nyt ovat ajatukset muuttuneet.

Vaikka keliakia tuo omat haasteensa elämään, voi se olla myös mahdollisuus.

Vaikka meikäläisellä on edessään aikamoista harjoittelemista, on se myös mahdollisuus oman hyvinvoinnin parantamiseen.

Mitä paremmin voi, sitä tyytyväisempi on itseensä ja omaan elämäänsä.

Mitä tyytyväisempi on itseensä ja elämäänsä, sitä onnellisempi on.

Ja mitä onnellisempi on, sitä helpompi on saavuttaa omia tavoitteita ja unelmia haasteista ja rajoitteista huolimatta.

Lue myös tämä: Voiko unelmat ja tavoitteet saavuttaa helposti ja vaivattomasti?

Rakkaudella
Virpi

LATAA MAKSUTON TYÖKIRJA

Lataamalla maksuttoman alkukartoituksen, liityt samalla Lupausten Portaiden sähköpostilistalle. Sähköpostilistalla oleminen ei sido eikä velvoita sinua mihinkään ja voit poistua sieltä milloin tahansa, jokaisen viestin lopussa olevan ”Poistu listalta” linkin kautta.

Marketing by


Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

>