fbpx

Ennen oli toisin, nykyään jopa leipominen voi olla tuskaa

Gluteenittomien leivonnaisten leipominen tuntuu olevan yhtä tuskaa, ainakin meikäläiselle.

Viimeisten kuukausien aikana olen opetellut leipomaan uudelleen. Keliakiadiagnoosin jälkeen nimittäin meikäläisen vuosien aikana saavutettu osaaminen tuntui lentävän hetkessä ikkunasta ulos savuna ilmaan.

Kaikki on opeteltava uusiksi.

Tälläkin hetkellä etsin kuumeisesti juuri sitä reseptiä, jolla tällä kertaa onnistuisin. Niitä on vielä kuitenkin aivan liian vähän.

Viime viikolla olin omasta mielestäni fiksu, kun ajattelin hyödyntää leivonnassa leipäkonetta.

Sehän tekee kaiken työn puolestani. Laitan ainoastaan ohjeessa olevat aineet koneeseen ja odotan, että muutaman tunnin päästä kone piippaa ja herkkuleipä on valmista nautittavaksi.

Kuinka väärässä pieni ihminen voikaan olla.

Laitoin kyllä koneeseen kaikki oikeat aineet; nesteen, nostatusaineet, mausteet ja peräti kolmea eri jauhoa ja varmistaakseni onnistumiseni, käynnistin koneen gluteenittomalle ohjelmalle.

Olin täynnä innokasta odotusta lopputuloksesta. Nyt ei tarvinnut miettiä kohotusaikoja tai tarkastella paistoaikaa, eikä edes liata käsiä. Pystyin keskittymään ihan muihin hommiin koneen ruksuttaessa taustalla ja herkullisen tuoksun täyttäessä keittiön.

Lopputulos oli suorastaan järkyttävä.

Vielä paistovaiheessa hyvin kohonnut leipä luhistui valmiina, eikä oikein tehnyt mieli edes maistaa koko tekelettä. Eikä oikein löytynyt edes kohtaa, joka olisi ollut maisteltavissa.

Psyllium ja hiiva olivat nimittäin molemmat pakkautuneet leivän kylkiin, toinen puoli oli valkoisia täpliä täynnä ja toinen puoli mustia täpliä täynnä.

Ei hyvä.

Tällaisten epäonnistumisten hetkellä olisi helppo antaa periksi.

Olisi helppo luovuttaa ja ostaa kaikki valmiina kaupasta. Olisi helppo antaa muiden tehdä ja itse vaan nauttia lopputuloksesta.

Se olisi helppoa, mutta silloin itse tekeminen ja siitä tuleva onnistumisen ilo jäisivät pois. Kun näet lopputuloksen ja tiedät itse saaneesi sen aikaiseksi, voi jo vähän tuulettaa.

Kyse ei ole pelkästään leipomisesta. Ihan samalla tavalla voi ajatella myös muista asioista elämässä.

Jos haluat onnistua, et voi luovuttaa hankalan paikan edessä tai jäädä makaamaan epäonnistumisiin.

Tai toki voit, jos et halua päästä eteenpäin, etkä halua onnistua.

Mikäli taas haluat onnistua tulee sinun nousta tuon epäonnistumisen yläpuolelle, etsiä ratkaisuja ja jatkaa matkaasi.

Mikäli haluat saavuttaa jonkun asian elämääsi, niin sen eteen tulee tehdä jotakin, pelkkä odottaminen ei riitä. Kukaan ei nimittäin soita ovikelloasi ja tuo omaa unelmaasi tai tavoitettasi sinulle kultalautasella.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että joskus tulee niitä epäonnistumisia ja joskus taas onnistut. Saatat kompastua ja jopa kaatua rähmällesi useammin kuin kerran.

Mutta kun tuossa hetkessä nouset ylös ja jatkat matkaasi, huomaat oppineesi jotakin arvokasta. Jotakin, jota tarvitset omalla matkallasi.

Huomaat jonkun asian, johon et enää kaadu tulevaisuudessa ja joka vie sinua eteenpäin haluamaasi suuntaan. Ja koko ajan etenet kohti omaa tavoitettasi ja unelmaasi.

Et tarvitse suuria loikkia, vaan pienikin askel riittää. Pääasia on, että otat näitä pieniä askeleita joka päivä.

Silloin kun haluat onnistua, on hyvien ohjeiden ja työkalujen löytäminen kullanarvoista.

Jos yrität yksin tai väärien työkalujen avulla saavuttaa omia tavoitteitasi ja unelmiasi, saatat mennä metsään ja aika kovallakin vauhdilla.

Näin kävi myös itselleni kamppaillessani erilaisten hyvinvoinnin haasteiden verkossa.

Kun löydät toimivat työkalut, et tarvitse muuta.

Et tarvitse jatkuvia laihdutuskuureja, karkkilakkoja, suu vaahdossa treenaamista, rakettitiedettä, etkä sellaisten asioiden tekemistä, joista et nauti.

Voit edetä pehmeämmillä ja armollisemmilla keinoilla, ilolla ja luottavaisesti ja silti saavuttaa omat tavoitteesi ja unelmasi.

Rakkaudella

~ Virpi

PS. Mikäli haluat työkaluja omien unelmien ja tavoitteiden saavuttamiseen, niin tämä ilmainen workshop voisi kiinnostaa sinua.




Hei, tykkäsitkö lukemastasi? Iso kiitos postaukseni jakamisesta.