|

Mitä jos herkuttelusta on tullut jokapäiväinen ongelma?

Jos tykkäät kirjoituksestani, voit jakaa sen eteenpäin. Kiitos.

Useat ihmiset uskovat, että makeanhimo häviää kun on syömättä makeaa 30 päivän ajan. Se ei välttämättä toimi, varsinkin jos herkuttelusta on tullut jokapäiväinen ongelma.

Unohtuuko makeanhimo, jos herkuttelu jää tauolle kuukaudeksi?

Ainakaan omalla kohdallani (ja tiedän myös monia muita) näin ei käynyt, vaan yleensä käy juuri päinvastoin.

Olkoon lakko 30 päivää tai minkä pituinen tahansa, on se vain tietyn pituinen jakso. Tuon jakson päättyessä aika usein on tiedossa paluu arkeen. Paluu arkeen voi olla toisaalta ankea ja toisaalta pelkkää juhlaa.  

Ankea siinä tapauksessa, että sortuu heti lakon jälkeen herkutteluun. Ja se voi olla pelkkää juhlaa sen takia, että herkuttelu on jälleen arkipäivää. On lupa syödä herkkuja vaikka kaksin käsin. 

Se tarkoittaa sitä, että herkuttelusta tulee helposti jälleen jokapäiväinen ongelma.

Yleensä herkkulakko tulee eteen siinä tilanteessa, kun huomaa jostain syystä syöneensä vähän liikaa herkkuja.  Joku saattaa jopa mainita asiasta.

Mikäli herkuttelu on jäänyt päälle, saattaa herkuttelun tuloksia nähdä myös peilistä. Todennäköisesti seuraukset tuntee myös epämiellyttävästä ja pöhöttyneestä olosta tai kiristävistä vaatteista.  

Ehkäpä juuri tuossa hetkessä päättää ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa herkkulakon.

Se minkä pituinen herkkulakko on, riippuu monesta eri asiasta.

Mitä tapahtuu, kun päätät olla kuukauden syömättä makeaa?

Useimmat lähtevät innoissaan liikkeelle, mutta jo pienen hetken päästä alkaa keho antamaan epämiellyttäviä tuntemuksia. Elimistö ei tykkää siitä, ettei se saa sille niin tärkeäksi muuttunutta buustaajaa ja mielen rauhoittajaa.

Elimistö haluaa tuota valkoista herkkua ja se tekee kaikkensa saadakseen sitä ja siltä se myös tuntuu.

Yrittäessäsi irrottautua sokerista, kohtaat erilaisia haasteita. Pidät kuitenkin pintasi ja yrität olla sortumatta heti alkumetreillä ja jatkat suunnitelmasi mukaista lakkoa, välillä jopa väkisin ja sotilasmaisella kurilla. 

Usein käy kuitenkin niin, ettei kehon vieroitusoireita jaksa kuunnella kovinkaan pitkään. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tilanne korjataan sillä samalla tavalla, jolla se on korjattu niin monta kertaa aiemminkin…

Laittamalla ensimmäisen herkun suuhun. Sen jälkeen seuraavan ja sitten seuraavan. Ja todennäköisesti tiedät mihin se johtaa. 

Toisaalta saatat olla tottunut sotilasmaiseen kuriin ja sen avulla pystyt sinnittelemään herkkulakon loppuun asti. Eteneminen saattaa sujua yllättävän helposti ja melkein leikiten, mutta ainoastaan lopettamisen hetkeen asti.

Lopettamisen jälkeen homma saattaa viimeistään lähteä lapasesta.

Homma saattaa lähteä niin lapasesta, että tuossa yhdessä hetkessä syöt herkkuja reilusti enemmän, kuin olisit syönyt ilman lakkoa.

Miksi?

Vastaus on hyvin yksinkertainen.

Herkkulakon jälkeen on vihdoin lupa syödä. Herkuttelu on jälleen sallittua.

Tiedän tuon tunteen ja sen tietää myös monet muut. Se tunne, kun 30 päivän tai useamman kuukauden työ ja uurastus on ollut täysin turhaa, ei ole mukava.

Entä miltä tuntuu sen jälkeen, kun on syönyt kaikki lakon aikana syömättä jääneet herkut ja istuu ihmettelemässä, että miten ihmeessä näin pääsi taas käymään.

Miksi kaikille ei käy näin?

Miksi toisilla ei ole mitään ongelmaa makean kanssa?

Aika usein ajattelemme, että kuuri tai lakko on lyhyt ajanjakso elämässä, jolloin ”pitää” tehdä tiettyjä asioita. Tuon ajan ollaan syömättä makeaa tai ollaan jollain kuurilla.

Kun jaksat tehdä tarvittavia asioita tuon tietyn ajan saavuttaaksesi oman tavoitteesi, ei tarvitse enää muuta tehdä. Ajattelemme, että se on siinä, eikä muuta tarvita. 

Käytännössä asia ei ole näin helppo.

Jos olet esimerkiksi 30 päivän ajan syömättä makeaa, etkä tee mitään muita muutoksia itseesi ja omaan elämääsi, ei pysyviä muutoksia välttämättä tuossa ajassa edes ehdi syntymään.

Makeanhimon taustalla olevat asiat ovat edelleen taustalla vaikuttamassa.

Mikäli makeanhimon poistaminen olisi yksinkertaista, ei meistä kukaan taistelisi makeanhimoa vastaan tai kamppailisi painonhallinnan kanssa. 

Sen ei kuitenkaan tarvitse olla taistelua, sillä makeanhimo voi olla myös ystävä. Tai jos ei ystävä, niin jonkinlainen kaveri ainakin. Kuitenkin monille makeanhimo on olkapäällä vaaniva vihollinen, jota vastaan yrittää taistella kaikilla voimilla ja kaikilla käsiin saamillaan aseilla päivästä toiseen.

Tuo vihollinen ainoastaan odottaa sitä hetkeä, jolloin tahdonvoima katoaa edes hetkeksi. Ja vaikka se katoaisi vain hetkeksi niin se on se hetki, jolloin makeanhimo iskee ja homma lähtee lapasesta.

Ja mitä kovemmin se iskee, sitä ilkeämpi on oma olotila myöhemmin. 

Entä jos makeanhimo olisi ystävä?

Mitä jos makeanhimo ei enää saisi elämää sekaisin? Miltä tuntuisi, jos makeanhimo ei saisi tuntemaan itseäsi epäonnistuneeksi tai huonommaksi?

Makeanhimo voi toki olla taustalla, mutta sen ei tarvitse olla enää se, joka vie kaiken energian.

On asioita, joita voit tehdä hillitäksesi makeanhimoa. Joskus voi kuitenkin olla vaikeaa viedä arkeen niitä työkaluja, joiden avulla makeanhimosta tulisi ystävä. 

On helppo sanoa, että ”älä syö makeaa” tai ”älä osta makeaa”, varsinkin mikäli makeanhimo ei ole itselle ongelma. Mutta vaikka se ei olisi ongelma itselle, on se jokapäiväinen ongelma monille muille.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että useat kamppailevat makeanhimon kourissa ja kritisoivat makeanhimosta aiheutuneiden seurausten johdosta itseään pahimmillaan päivittäin. 

Tiedän millä työkaluilla voit muuttaa tilanteen.

Et tarvitse lakkoja tai kuureja.

Et tarvitse maata mullistavia asioita, etkä edes viikkojen tai kuukausien ponnisteluja, lakkoja tai kuureja.

Vaikka keinot ja työkalut ovat helppoja ja yksinkertaisia, ei se tarkoita sitä, että ne olisivat tehottomia. Ne ovat niin helppoja, että ne on helppo myös sivuuttaa ja jättää käyttämättä.

Näin tein itsekin vuosikausia, kunnes tajusin oikeasti mistä oikein on kyse.

Ota tästä ensimmäiset 4 helppoa vinkkiä käyttöösi jo tänään.

Rakkaudella
Virpi

Jos tykkäät kirjoituksestani, voit jakaa sen eteenpäin. Kiitos.

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *