Täystyrmäys ensimmäisessä erässä – blogini kääntyi minua vastaan.
Täystyrmäys – blogini vesitti omat mahdollisuuteni.
Sain tekstiviestin eräältä toimittajalta.
Hän oli saanut vinkin meikäläisestä ja kiinnostunut tekemään juttua erääseen naistenlehteen.
WAU!
Kuulosti upealta mahdollisuudelta päästä kertomaan itselle tärkeistä asioista.
Hienoa, jos omilla kokemuksilla voisi auttaa muita laajemmassa mittakaavassa.
Mutta.
Seuraavana päivänä sain uuden tekstiviestin:
Hei Virpi. Pahoitteluni, etten voikaan haastatella sinua. Löysin netistä blogisi ja Lupausten Portaat. X toivoo haastateltavaa, joka ei ole esillä muissa medioissa.”
Mitä vuorokauden aikana oli tapahtunut??
Toimittaja oli syöttänyt Googleen meikäläisen.
Oma blogini ja yritykseni vesittivät omat mahdollisuuteni.
Täystyrmäys ensimmäisessä erässä.
En voi auttaa muita.
Oma työ estää minua auttamasta muita, vaikka oma työ on juurikin muiden auttamista.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että joko taas. Tämä ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta.
Toinen ajatukseni oli, että tämä on oikeastaan aika ristiriitaista.
Ristiriitaista sen takia, että yleensä haastateltavat ihmiset ovat esillä oikeastaan vähän kaikissa medioissa.
Mutta tällainen tavallinen tallaaja ei voi tehdä mitään, mikä vähänkään liittyy johonkin mediaan.
Ja meikäläisen kohdalla kyse on omasta työstä ja blogista.
Asia harmitti ehkä hetken.
Mutta miettiminen tai asiasta märehtiminen ei olisi auttanut, joten…
Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä asiat oikeasti vaikuttavat taustalla.
Todennäköisesti en ole ainoa täystyrmätty blogin kirjoittaja, joten lähdin miettimään asiaa tätä kautta.
Lue myös tämä: Miksi ei kannata jäädä jumiin negatiiviseen ajatukseen.
Mitkä ovat tavallisen tallaajan mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin valtamediassa?
Aika huonot.
Mutta miksi?
Ensimmäiseksi mieleen nousee raha.
Mutta mikä voisi olla tuo raha, sillä tavallisen tallaajan jutut eivät myy.
Voisiko kyse olla siitä, että juttu valtakunnallisessa naistenlehdessä saattaisi nostaa pienen yrityksen tunnettuutta?
Mutta miten se sen tekee, jos jutussa ei sanallakaan mainittaisi edes haastateltavan yritystä?
No, Google kertoo.
Näin toimittajakin löysi meikäläisen blogin ja samassa hetkessä tapahtui täystyrmäys.
Yritykseni ja blogini olivat se punainen vaate.
Blogini saattaisi saada lukijoita.
Ja vaikka ihmiset saisivatkin apua blogini kautta, niin vaarana voi olla, että saattaisin saada ehkä jonkun uuden asiakkaankin.
Kuka tietää.
Ehkä olen väärässä tässä asiassa.
Tai sitten en.
Kuitenkaan en olisi koskaan saanut kirjoittaa blogia.
Kaikki neljän vuoden aikana tehty työ ihmisten auttamiseksi kääntyi minua itseäni vastaan.
Se tarkoittaisi sitä, että ainoastaan sellaisilla ihmisillä on mahdollisuus, ketkä ovat toisen yrityksen palkkalistoilla.
Tai esimerkiksi työttömänä.
Mutta missään tekemisissä ei saa olla muun median kanssa.
Ei siis missään.
Nykyaikana se on aika vaikea yhtälö, kun on facea, instaa, tiktokkia, pinterestiä, twitteriä ja monia monia muita.
Ellen…
Ellen tekisi jotain sellaista, joka ylittäisi uutiskynnyksen.
Entä, jos tekisin jotain sellaista, joka nostaisi tunnettuuden sille tasolle, että naistenlehdet suorastaan kilpaa haluaisivat haastatella minua.
Ehkä jonkun ruumiinosan paljastus.
Ehkä kolmiodraama julkisuuden henkilön kanssa.
Ehkä osallistuminen tositv-sarjaan.
Tai ehkä joku muu.
Mikään edellä olevista ei ole kuitenkaan meikäläisen juttu.
Joten jatkan blogini kirjoittamista ja itselleni tärkeiden aiheiden kertomista niiden kanavien kautta, jotka sen mahdollistavat.
Rakkaudella
Virpi
